Vanhaa asutusta
Niemisen seudulla on tehty runsaasti muinaislöytöjä, jotka kertovat jopa tuhansia vuosia vanhasta asutuksesta. Geologisten muutosten mahtavuutta kuvaa se, että ennen Vuoksen väylän syntyä 5000 vuotta sitten muun muassa nykyinen Kompakan alue oli saari.
Venturinniemi kuului alueena aluksi Piimälahteen, mutta itsenäistyi vuonna 1637. Piimälahdessa oli vuonna 1618 kuusi taloa, joista kaksi Venturinniemessä. 1630-luvulla kylän taloja autioitui. Luterilaiset uudisasukkaat täyttivät talot niin, että vuonna 1651 siellä oli saman verran luterilaisiin ja ortodokseihin kuuluvia talollisia.
Nieminen syntyi ruptuurisodan (v.1656-1658 luterilaisten ja ortodoksien välinen sota) jälkeen Venturin ja Piimälahden takamaalle. Sodan seurauksena aiemmin enemmistönä olleesta ortodoksiväestöstä suuri osa muutti Venäjälle, niin myös näiltä seuduilta.
Vuonna 1685 Niemisessä luetteloitiin kahdeksan asukasta, joista puolet oli populeita eli joutoväestöä. Joutoväestö ei hyödyttänyt kuninkaallista majesteettia ja Ruotsin kruunua.
- Sintsin Vahalahdessa mainitaan asutusta olleen 1690.
- Rääkkylän ja Hammaslahden välille valmistui tie vuonna 1795.
Vuonna 1919 Niemisessä oli 297 asukasta. 1930-luvulla kylä kehittyi paljolti silloin alueella olleiden tiilitehtaan, sahan ja myllyn ympärille. Asukasluku oli suurimmillaan vuonna 1959, 832 henkilöä. Tiilitehtaan ja sahan toiminta lakkasi 1960-luvun alussa.
Historiatietoja on saatu seuraavista lähteistä:
Pitäjä rajojen mailla - Kitee ja Rääkkylä vuoteen 1870, Pohjois-Karjalan historia 3, Suomen maatilat IV ja Ympäristökeskuksen inventoimista tiloista.
Vanhimmat tilat ja talot
Esi-isien elämän ja työn jäljet näkyvät vielä tänäkin päivänä.
Kyläkoulujen historiaa – Niemisen ja Kompakan koulut
26.9.1898
”Oli koulun juhlallinen vihkimis- ja avausjuhla suuren väkijoukon läsnäollessa. Juhla alkoi klo 12 päivällä. Wihkimispuheen piti rovasti A. Wirkkula. Johtokunnan esimies J. Tompuri asetti opettajan virkaan ja opettaja H. Karppi piti rukouksen. Sen jälkeen pidettiin sisäänkirjoitus.”
Näin kirjattiin koulun päiväkirjaan ensimmäisen koulupäivän kohdalle 26. päivänä syyskuuta 1898. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi johtokunta oli valinnut Heikki Karpin ja tyttöjen käsityön opettajaksi Maria Karpin. Kouluun kirjoittautui 18 poikaa ja 12 tyttöä. Kuukautta myöhemmin oppilaita oli jo 41.
Niemisen Tiilitehdas ja Saha
Niemisen kylän alueelle muodostui huomattava teollisuusyhdyskunta, kun Niemisen Tiilitehdas ja Saha aloittivat 1900-luvun alussa toimintansa. Toiminta-ajatuksena oli avoveden aikana hoitaa sahan lautatavarat lotja- ja laivakuljetuksina etelän markkinoille. Samoin tiilitehtaan tuotteet voitiin kuljettaa vesistökuljetuksina lähikuntiin ja Joensuun kaupunkiin. Tuotantoon tarvittavat raaka-aineet saatiin tehtaan lähistöllä olevista savenottopaikoista ja lämpölaitoksen polttoaineet kylien metsistä ja sahalta jääneistä pintajätteistä. Niemisen Tiilitehdas jatkoi kasvuaan 1960-luvun alkuun saakka. Siellä työskenteli parhaaseen aikaan 70 – 90 henkilöä, pääasiassa oman kylän väkeä, miehiä ja naisia.
Niemisen kylähautausmaa ja siunauskappeli
Niemisen kylähautausmaa perustettiin 1960-luvun alussa Niemisen tiehaaran kohdalle hongikkokankaalle. Hautausmaa on noin hehtaarin laajuinen ja sen valmistelu tarkoitukseensa tapahtui pääasiassa talkootöillä. Alue ympäröitiin aidalla, kartoitettiin ja sinne tehtiin käytäviä. Kompakan kalmisto, kuten sitä alkuaikoina kutsuttiin, vihittiin käyttöönsä syksyllä 1961. Ensimmäinen hautaus toimitettiin siellä jouluaattona 24.12.1961.
Kirkkovuoren tarina
Munkki kapusi hitaasti ylös ilta-auringon kultaamaa Kirkkovuoren rinnettä. Puolimatkassa hän pysähtyi ja nojasi selkänsä ikihongan runkoon. Miten ottikaan jaloille tuo jyrkkä nousu. Tämän hongan luona hän sen aina havaitsi ja siinä oli muutenkin niin mieluista pysähtyä luodakseen katseensa laajalti avautuvaan ympäristöön.
Mahtavien honkien välistä välkehti länteen antavan saaririkkaan Pyhäselän sini. Miltei jalkojen alta alkoi Kotalahti, mikä pitkänä kiilana tunkeutui etelässä avautuvien erämaiden uumeneen. Täälläpäin oli leppeä maisema. Täällä etelärinteellä kuusien suojassa oli vihkivedellä pirskotettu kalmisto. Siihen halusivat ympäristön karjalaiset vainajansa hänellä siunauttaa, uskoen kappelin suojelevan edeltä menneitä pahoilta hengiltä.
